Hannu Mäkisen itsenäisyyspäivän 2015 puhe Asikkalan sankarihaudoilla

6.12.2015

Hannu Mäkisen itsenäisyyspäivän 2015 puhe Asikkalan sankarihaudoilla
Hannu Mäkisen itsenäisyyspäivän 2015 puhe Asikkalan sankarihaudoilla

Historiaa 6.12.2015

Suomineidon syntyminen Ruotsi-äidin kohdussa kesti 700 vuotta ja nuoruus Venäjän Suuriruhtinaskunnan helmoissa reilut sata vuotta. Nyt Suomineito on ollut aikuinen 98 vuotta, mikä on hyvin lyhyt ajanjakso 900–vuotisen suomalaisuuden historiassa.

Euroopan valtioiden itsenäistymiset ja itsenäisyyden menetykset ovat aina olleet sotien tai vallankumouksien seurauksia. Ilman uuden syntymiselle suotuisia kriisiolosuhteita ei Suomikaan olisi itsenäinen valtio.

Euroopassa 1800-luvulla syntyneet sosialistiset aatteet synnyttivät vakavaa liikehdintää monien maiden työväestön keskuudessa. Venäjällä oli vallalla maaorjuus. Suomessa ei puhuttu maaorjuudesta, mutta silloinen Palkollissääntö salli kohdella työväkeä huonommin kuin karjaa. Isännällä ja emännällä oli vapaa kuritusoikeus.

Suomen säätyvaltiopäivillä edustus oli neljällä yhteiskuntaluokalla. Maaseudulla maanomistajat – vain 4 % väestä – valitsivat kaikki Talonpoikaissäädyn edustajat. Kunnallinen äänioikeus oli sidottu maksettujen veroäyrien lukumäärään. Rikkailla oli kaikki valta ja eriarvoisuus oli räikeää.

Venäjän valtion epävakaus antoi valtiopäivillemme tilaisuuden julistaa yksipuolisesti Suomi itsenäiseksi. Valkoinen Venäjä ei Suomen itsenäisyyttä hyväksynyt, mutta suomalaiset sosialidemokraatit suostuttelivat Leninin myöntämään Suomelle itsenäisyyden vuoden 1917 viimeisenä päivänä.

Suomen itsenäisyys johti kansakunnan sorrettujen ja sortajien väliseen voimainmittelöön heti tammikuussa 1918. Sorretut hävisivät, mutta itsenäisen valtion kehityspyrkimykset antoivat uuden mahdollisuuden köyhälistön aseman vähittäiseen parantamiseen. Aluksi torpparit saivat toivomansa vapauden.

Kansakunnan koettelemukset talvi- ja jatkosodissa johtivat kansan yhtenäisyyden tiivistymiseen. Työväestön vaatimukset elinolojensa parantamiseksi saivat laajaa poliittista tukea. 1930-luvun vastakkainasettelusta siirryttiin 1960 -luvulla luomaan yhteistä sosiaalipolitiikkaa Pekka Kuusen kirjan ”60-luvun sosiaalipolitiikka” viitoittamalla tiellä. Se oli suunnitelma, joka monin osin toteutui vuoteen 1980 mennessä. Siirryimme pohjoismaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi, jonka huippu nähtiin 1980-luvun lopussa.

Suomalaiset kuuluvat maailman 10 %:n rikkaimpien kansalaisten joukkoon. Se on huima saavutus kun huomioimme matalan lähtötasomme. Valitettavasti tällä hetkellä hyvinvoinnin saavutukset ovat jälleen vaarassa ja vastakkainasettelu yhteiskunnassa jyrkentymässä. Meidän tulisi ottaa historiasta oppia ja asettaa oikeudenmukaisuus uudestaan keskeiseksi arvoksi.

Itsenäisen Suomen synnyttäminen vaati kansalaissodan uhreina 1400 valkoista ja 19.000 punaista kansalaista. Talvi- ja jatkosodissa uhreja oli 74.000 ja lisäksi haavoittuneita 270.000 – jälkimmäisistä yksi oli 17 vuotiaana vapaaehtoisena sotaan lähtenyt isäni. Edustan suuria ikäluokkia, joiden hyväksi sodan käynyt sukupolvi teki kaikkensa. Me saimme opiskella niin pitkälle kuin pää kesti. Meille syntyi työpaikkoja sitä tahtia, että muistan pitäneeni vasta valmistuneen opiskelukaverini 4 kuukauden työttömyyttä vääryytenä. Saimme kansanterveyslain jo nuorina aikuisina. Lapsemme pääsivät esikouluun, päivähoitoon ja peruskouluun ja saivat harrastaa monipuolisesti. Karl Marxkaan ei olisi voinut uskoa kehitystä todeksi.

Meillä on täällä Asikkalan hautausmaalla erillisinä punaisten ja valkoisten muistomerkit ja viime sodissa kaatuneiden yhteinen muistomerkki kunnioittamassa henkensä paremman tulevaisuuden ja itsenäisyyden puolesta antaneille. Samalla kun muistamme viime sodissamme kaatuneita, muistakaamme myös itsenäisyytemme alkuaikojen uhreja. Heillä kaikilla on ollut merkityksensä Suomen itsenäisyyden synnyn, kehittymisen ja säilymisen kannalta. Meidän tehtävämme on vaalia kansakunnan sosiaalista yhtenäisyyttä. Yhtenäinen Suomi kykenee toimimaan myös meneillään olevien kansainvälisten kriisien aikana.

Haluan kiittää kaikkia sotiemme veteraaneja uhrauksistaan maamme puolesta. Osoitan kiitollisuutta myös niille, jotka pitivät huolta kotirintaman tehtävistä – esimerkiksi äidilleni, joka ompeli vaatteita sotilaille ja muille hänen kaltaisilleen – nyt jo yli 90-vuotiaille puurtajille.